Vieroitettujen porsaiden täytyy syödä

Vieroituksessa yhdistyvät monet tekijät: erottaminen emakosta, sopeutuminen uuteen ryhmään ja siirtyminen maidonjuonnista kiinteään ruokaan. Muutokset kohtaavat tässä vaiheessa heikon immuunipuolustuksen ja kehittymättömän ruoansulatuksen. Tässä vaiheessa tärkeintä on keskittyä siihen, että kaikki porsaat syövät ja että ruoansulatus toimii mahdollisimman hyvin. 

Aina välillä on porsaita, jotka eivät ala syödä kunnolla vieroituksen jälkeen. Jos eläimet eivät syö mitään yhden, kahden tai jopa kolmen päivän ajan, ne eivät menetä vain energiaa, vaan myös suoliston limakalvo vahingoittuu. Tällaisessa tilanteessa ripuli on väistämätöntä. Lisäksi porsaat ovat alttiimpia kaikenlaisille infektioille. Vaikka porsaat olisivat jo ottaneet hyvin vastaan prestarter-rehun imetyksen aikana, ne tarvitsevat usein vielä hieman apua vieroituksen yhteydessä. Siirtyminen onnistuu erityisen hyvin, jos porsaille tarjotaan varsinaisen rehun (kuiva tai nestemäinen) lisäksi puuroa erillisessä kaukalossa. Ruokana käytetään rehua, jonka porsaat jo tuntevat porsitusosastolta. Jos rehu sekoitetaan lämpimäksi ja tarjotaan vähintään kaksi, mieluummin neljä kertaa päivässä tuoreena, tuskin yksikään porsas voi vastustaa sitä. Jos porsaat saavat lisäravintoa näin ensimmäisten kolmen tai viiden päivän ajan vieroituksen jälkeen, ruoanotto sujuu yleensä ongelmitta.

Kun alku on onnistunut ja kaikki porsaat syövät hyvin, keskitytään ennen kaikkea ruoansulatusprosessien vakauttamiseen ja suolistossa elävien taudinaiheuttajien torjumiseen. Tämä onnistuu, kun otetaan huomioon ruoansulatuskanavan eri osien erilaiset olosuhteet. Tähän kuuluu mahalaukun suojakerroksen tukeminen: karkea rehun rakenne mahdollistaa ruoan fysiologisen kerrostumisen mahalaukussa. Orgaanisten happojen käyttö kompensoi vielä jäljellä olevat puutteet suolahapon tuotannossa. Näin saavutettu pH-arvon lasku vähentää suun kautta nautittujen bakteerien määrää ja mahdollistaa valkuaisen sulatuksen alkamisen. Ohutsuolessa helposti sulavien valkuaislähteiden ja liukenemattomien kuitujen yhdistelmä poistaa ravintokokonaisuuden erityisesti E. coli- ja klostridibakteereilta ja vähentää siten ripulin esiintymistä.

Koko suolistoflooran on sopeuduttava uusiin ruokintaolosuhteisiin. Probioottien käyttö tukee positiivista suolistoflooraa ja torjuu patogeenisiä bakteereja. Prebiootit tarjoavat ravintoa ”hyville bakteereille”. Paksusuolen suolistofloora elää rehusta saatavista substraateista: karkea rehun rakenne ja korkeampi kuitupitoisuus rehussa toimittavat bakteereille ravintoaineita, jotka puolestaan muuttuvat suoliston terveydelle edullisiksi tuotteiksi. Näitä ovat erityisesti voihappo ja propionihappo, mutta myös useat muut. Bakteerien aineenvaihduntatuotteet edistävät suoliston limakalvon ja eläinten yleistä terveyttä.

Vaikka hoito olisi ihanteellista jo porsitusosastolla, lähes jokaisessa erässä on porsaita, jotka eivät pysy ryhmän vauhdissa. Erityisosasto auttaa niitä kuromaan kasvua:

Pelkästään porsasrehun kuidun lähteen valinta vähentää ripulin esiintyvyyttä ja voimakkuutta: liukenemattomat kuidun lähteet, kuten lignoselluloosa (SCHAUMANN FASERKONZENTRAT), suojaavat porsaita ripulilta huomattavasti paremmin kuin kuidun lähteet, joissa on keskitasoinen (soijakuoret) tai korkea (sitrushedelmien puristemassa) liukoisen kuidun pitoisuus.